Kesä on vierähtänyt nopeasti, ja nyt kun Piipatti alkaa jo kehittelemään seuraavaa juoksuaan, on hyvä aika muistella pentusia.

Tuntuu että siitä on ikuisuus kun meillä oli talo täynnä pentuja. Ensimmäisenä luovutuspäivänä jouduimme hyvästelemään pikkupoika kolmosen eli Larkinin, joka nykyisin tottelee nimeä Ruben, nelospoika Laruksen eli Kuman, tyttö Lumian eli Karan sekä ykköspoika Laukurin eli Kodan. Mustapoika Laelin, joka nykyisin tunnetaan nimellä Laku, saimme pitää vielä seuraavaan päivään. Luovutuspäivä otti koville meillä kotijoukoilla, Pii sen sijaan ei vaikuttanut olevan tilanteesta ollenkaan huolissaan, vielä. Yhden vuorokauden saimme sitten kokeilla elämää kolmen koiran kanssa, ja vaikka pentulan tyhjenemisestä tulikin suru puseroon niin hyvin nopeasti tuli myös selväksi, että oli oikea päätös olla pitämättä yhtäkään pentua. Pii tosin oli Lakun lähdettyä asiasta aivan toista mieltä ja oli varsin surkeaa katsottavaa kaipaillessaan ja etsiskellessään pentujansa. Parissa päivässä tilanne onneksi rauhottui, mutta siinä kohtaa olisi toivonut voivansa sanoa pentunsa upeasti hoitaneelle äitikoiralle edes yhden lauseen niin että se sen ymmärtäisi... Kesän aikana olemme saaneet kuulla pikkuisten pärjäävän uusissa kodeissaan hienosti ja jännityksellä odotammekin minkälaisia koirakansalaisia karvapalleroista kasvaa! Pentujen omat sivut löytyvät Piiparipojan kennelin sivuilta.

Piin toivuttua menetyksestä se palautui nopeasti omaksi itsekseen. Pentujen myötä tullut aikuistuminen olikin vain tilapäistä ja nyt pikkurouvasta on vaikea uskoa että vielä pari kuukautta sitten se oli vastuuntuntoinen suurperheen äiti. Viimeisetkin rippeet sen aikuisesta olemuksesta ovat rapisseet pois putoavan turkin myötä ja nyt kun se on kaljuimmillaan, saamme viikoittain vakuuttaa vastaantulijoille että ei, se ei ole pentu ja kyllä, se on lapinkoira. Alla tuore kuva kesälomalta Jurmosta - ikuinen kakara.

Pennut täyttivät perjantaina 6 viikkoa joten kohta loppuu tämä lysti meidän osalta. Ja ihan hyvä niin. Kiljunta alakerrassa on välillä aikamoista kun vinkuintiaanit villitsevät toisiaan huutamaan milloin minkäkin asian takia. Tänään pentulasta tehtiin maximum security prison kun Larus ja Larkin löytyivät aamulla yllättäen pentulan ulkopuolelta - millähän tyylillä oli esteet ylitetty...? Portaikkoon eivät sentään olleet uskaltautuneet mikä oli sikäli helpottavaa, että siellä olisivat joutuneet äkkiä mustavalkoisen suden suuhun. No, näistä uusista aidoista eivät edes nämä kaksi kaverusta pääse yli joten voidaan nukkua viimeinen viikko rauhassa.

Piikin on jo aloittanut vieroituksen nisältä ja nyt senkin kulkua pentulaan on rajoitettu jotta saadaan maidontuotantoa alas. Äippäkoira on myös selvästi aiempaa lyhytpinnaisempi lastensa kanssa, ja ihan hyvä niin sillä "pikkuisten" yhteispaino on jo huomattavasti suurempi kuin sen oma paino. Jokainen painaa yli kolme kiloa, Laukur jopa 3,9 kg, ja niinhän siinä sitten lopulta kävi että tyttö Lumia on joukon pienin. Ruokinta omista kupeista aloitettiin 1,5 viikkoa sitten ja ahneimmaksi imuriksi on osoittautunut pikkumies Lael - onkohan raukka elänyt nälässä koko tähänastisen elämänsä sillä nyt se on viikossa huristanut painotaulukon jumbosijalta kolmanneksi!

Eilen pennut saivat ensimmäistä kertaa pannat ja remmit kaulaansa ja pääsivät kävelylle rantatielle. Pareittain mentiin isojen koirien perässä ja olihan se aika hurjaa, varsinkin kun kovan tuulen takia rannassa oli hirveä meteli. Yllättäen muissa tilanteissa varsin rohkea Larkin epäröi tätä touhua pennuista eniten, mutta lähti sitten kuitenkin namejen avulla lopulta liikkeelle. Ja olihan se panta kaikkien mielestä varsin epämiellyttävä kapistus...

Tänään käytiin autoajelulla ja puistossa valokuvausreissulla. Pennut matkustivat autossa ilman minkäänlaisia ongelmia mutta puistossa homma meinasi karata täysin käsistä. Me kun kuviteltiin että uudessa paikassa ne pysyisivät läjässä ja liikkuisivat harkitusti äitiään seuraten mutta niinhän siinä ei todellakaan käynyt - varsin rohkeita pikkuisia koko sakki! Kuvasaalis jäi harmittavan vaisuksi sillä juuri puistovisiitin ajan oli taivas pilvessä eikä näistä pikkuraketeista saa sellaisessa valaistuksessa kovin helpolla tarkkaa valokuvaa. Täytyy yrittää vielä ensi viikolla uudestaan.

Viikon päästä tähän aikaan meillä on sitten enää 2 koiraa. Laelin saamme pitää sunnuntaihin saakka, muut lähtevät lauantaina. Pehmeä lasku on varmasti hyvästä ainakin meille ihmisille, ja ehkä Piillekin. Vaikka pennut alkavat nyt olla todella aktiivisia ja välillä ärsyttävänkin yli-innokkaita, niin kyllä niitä tulee myös iso ikävä.

Larus ihmettelee isoa maailmaa ja ohi huristelevaa polkupyörää.

Alla reilun 5 viikon ikäiset karvapallot tutussa järjestyksessä mutta uusilla nimillä ♥

Piiparipojan Laukur

Piiparipojan Lael

Piiparipojan Larkin

Piiparipojan Larus

Piiparipojan Lumia

Kiinteän ruuan anto aloitettiin viime viikolla ja 4-viikkoisneuvolassa päästiinkin heti uusille lukemille kun pojat 1 ja 4 ylittivät 2 kg:n rajapyykin muiden jäädessä niukasti sen alle. Neiti putoaa viikko viikolta taulukossa alaspäin ollen nyt neljäs. Saapa nähdä jääkö tyttö luovutukseen mennessä kaikkien veikkojensa jalkoihin kovatasoisessa painokilpailussa - varsin hyvinsyönyttä porukkaa koko sakki. 

Pentujen luonne-erot alkavat jo näkyä: nelospoitsu ottaa selvästi eniten kontaktia meihin ihmisiin ja lähtee ensimmäisenä tutkimaan uusia paikkoja, kolmosen tullessa hyvänä kakkosena. Tyttö ei juuri välitä meistä, ainakaan vielä, tosin sylissä se kyllä viihtyy toisin kuin ykköspoika joka ei ole mikään sylikoira. Ykkönen hakeutuu mieluiten tuttuun ja turvalliseen paikkaan, se haluaisi palata pentulaankin kesken siivouksen. Kaikkein pienin ja siroin pentu eli musta poika on alkanut nyt parin viime päivän aikana aktivoitumaan meidän suuntaamme selvästi aiempaa enemmän. Jännä nähdä miten luonteet tästä kehittyvät.

Kaikki pennut ulkoilee jo reippaasti ilman turhia piipityksiä ja keppileikitkin on nyt aloitettu. Yksi näistä älyköistä osasi avata naapurin kengännauhatkin jo viikko sitten. Myös Pii on alkanut opettaa pennuilleen koiramaailman pelisääntöjä: äidiltä ei todellakaan oteta keppiä suusta! Myös painin alkeiden opetus on käynnissä. Piin opetusmetodit ovat vähän hellävaraisempia kuin Robin-sedän, joka ilmoitti jo jokin aika sitten varsin kiukkuiseen tyyliin että häntä on sitten ihan turha lähestyä.

Pentulan kulkureittiä korotettiin eilen kun ensimmäiset karkulaiset löydettiin pentulan ulkopuolelta muutama päivä sitten. Meininki alakerrassa on välillä hyvinkin kovaäänistä ja heti kun pentulaa lähestyy, nousee koko sakki pentulaatikon reunalle kurkkimaan uteliaana hännät vispaten. Kaksi asiaa on alkanut tulla selväksi tässä pentujen kasvua seuratessa: itku tulee kun ne täältä viedään mutta yhtään yli 7 viikkoa me ei haluttais niitä täällä myöskään pitää. Luovutuspäiväksi on kaavailtu lauantaita 19.6.

Pojat 3, 2 ja 4 suunnittelemassa pentulasta karkaamista

Pennut ulkoilivat eilen reippaasti pihanurtsilla ja mammakaan ei turhia hermoillut, antoi jopa naapurin tyttökoiran tulla haistelemaan pikkuisia ilman suurempia murinoita. Samaan aikaan toisaalla pentula laajeni kertaheitolla 5-kertaiseksi ja ekat lelut pantiin tyrkylle. Viikonloppuna tulee sitten ensimmäiset uudet pennunomistajat pentujaan ihastelemaan - jännää! Alla kuvasaldoa jo ihan oikeita koiria muistuttavista koiranpennuista, jotka kylläkin ulkoillessaan muistuttavat ääntelyltään lähinnä lokkeja...

Poika 1

Poika 2

Poika 3

Poika 4

Tyttö

Musta veli ja sen musta sisko

Hallavat veljekset (pojat 4, 1 ja 3)

Koko sakki ikäjärjestyksessä vasemmalta oikealle

2,5-viikkoiset pennut alkavat vähitellen muistuttaa jo ihan oikeita koiria sekä ulkonäöltään että käytökseltään. Kasvu on huimaa: 14 vrk iässä kaikki olivat ylittäneet 1 kg:n haamurajan ja järjestys painotaulukossa oli palannut samaksi kuin syntyessä. Helatorstai oli pentujen ensimmäinen jännä päivä kun ohjelmassa oli kynsien leikkaus parvekkeella kuumassa auringonpaisteessa. Kyllä oli väsynyttä porukkaa  sen jälkeen, hyvin nukahtivat päällekkäin jo auttamatta liian pieneksi jääneeseen koriin kunnes pääsivät takaisin turvalliseen pentulaatikkoonsa. Sunnuntaina oli sitten ohjelmassa ensimmäinen ulkoilu terassilla naapureiden ihastellessa vieressä. Ja voi sitä piipityksen määrää! Koko porukalla on silmät auki, kävely sujuu vaihtelevalla menestyksellä ja ensimmäiset murinat ja hännänheilutukset on bongattu. Tyypit nousee jo pentulaatikon reunaa vasten seisomaan joten huomenna laajennetaan pentulaa pysyvästi laatikon ulkopuolelle. Pikkuiset pääsee huomenna myös pihanurtsille ihan oikeasti ulkoilemaan ja tarkoitus on samalla saada vähän kuvia otettua - saapa nähdä miten onnistutaan.

Nyt alkaa pentulaatikossa tapahtua, eilen 11 vrk iässä alkoi tytön silmät kiilua kapeista luomiraoista ja pikkuneiti käynnisti ensimmäisen leikin illalla veikkansa kanssa. Ja kun veikka nukahti, kävi leikkikaveriksi myös Sakke. Tyttö muistuttaa elävästi emäänsä 5 viikon iässä: kaikki 4 veljeä veti sikeitä ja Pii kävi haastamassa jokaista vuoron perään leikkiin huonolla menestyksellä... Myös 4. pojan toinen silmä on raollaan, muilla vielä luomet tiukasti kiinni.

7 vrk punnituksessa painotaulukon kärkeen nousi tyttö, vai pitäisikö sanoa emäntä. Yli 600 grammaan ylsivät myös 1. ja 4. poika, joista nelonen kunnostautui myös prosentuaalisesti kovimpana massankasvattajana. Myös 2. ja 3. poika ovat kasvaneet hyvää vauhtia kolmospojan ollessa edelleen porukan pienin painolla 567 g. Nyt kun pötkylät on ulkonäöllisesti jo selvästi erotettavissa toisistaan ja laatikossa alkaa olla muitakin tapahtumia kuin syöminen ja nukkuminen, pitäisi keksiä porukalle hyvät työnimet - onko ehdotuksia?

Pii-parka meni vesiripulille maanantaina kun me jo luultiin päässeemme riskiajan yli. Äippä oli niin huonovointinen että oli jättänyt päivän aikana pennut putsaamatta - saimme siis samalla vähän käsitystä tulevasta pissa- ja kakkarallista... Eilen Pii oli kuitenkin jo oma itsensä ja mahakin on kunnossa joten ollemme päässeet takaisin normaaliruokintaan. Ja syytä onkin päästä sillä pikkuäiti on aikamoinen luuviulu. Vedin vielä eilen Furminaattorilla kaiken irti olevan pohjavillan pois joten mamma alkaa näyttää aika sporttiselta.

Eilisen kuvaussession saldoa alla. Seuraavat kuvat otetaan kun kaikilla on silmät avautuneet - saapa nähdä miten se sitten onnistuu kun tämäkin jo vaati pitkää pinnaa ja paljon aikaa...

Poika 1, hallava

Poika 2, musta merkein

Poika 3, hallava

Poika 4, hallava

Tyttö, musta merkein

Uskomatonta mitä vauhtia pötkylät muuttuvat, huomasin tänään että söpöt pinkulat nenät ei enää olekaan pinkkejä vaan vaaleanruskeita! Ja selvästi alkaa myös oma tahto näkyä; heti hirveä meteli kun nostetaan ylös pentulaatikosta. Myös liikkuminen näyttää koko ajan sujuvammalta ja imeminen on välillä varsin raivokasta.

Pii alkaa suhtautua pentuihinsa jo vähän rennommin eikä enää seuraa meitä alakertaan vahdatakseen pentuja jos sattuu itse olemaan yläkerrassa. Pii ei myöskään tylsistytä itseään alhaalla vaan kun pennut on syötetty, putsattu ja laitettu unille, se tulee ylös meitä moikkaamaan tai jopa pihalle leikkimään, ja palaa sitten hetken päästä taas pentulaatikkoon. Robinkin on päässyt jo laatikon reunalta pikkuisia kurkkaamaan ilman mitään hermoiluja tai murinoita, ja muutenkin Piin ja Robinin välit ovat nyt täysin normalisoituneet. Pikkurouvan maha oli löysällä pari päivää mutta on nyt jo normaali - alkaa vahvasti näyttää siltä että me selvitään kuin selvitäänkin tästä ilman ripulia! Pari päivää ollaan jo annettu vähän isompia ruoka-annoksia nälkäiselle imettäjälle.

Tänään saadaan lopulliset tuomiot väreistä kun Henni tulee katsastamaan kasvattejaan - katsotaan osuiko meidän amatöörien veikkaukset lähellekään oikeaan?! Otetaan sitten viralliset 1-viikkoiskuvat viikonloppuna. Täällä kotijoukot odottaa jo innolla että pentujen silmät aukeaisivat ja ne alkaisivat liikkumaan, koska totta puhuen noi pikkupötkylät on pidemmän päälle aika tylsiä. Saattaa olla että kadun tätä kommenttia myöhemmin...

Kuvassa kaikkein vaaleanpunaisimmalla nenällä varustettu pikkuneiti vuorokauden iässä.

Ensimmäinen vuorokausi pentulassa on mennyt hienosti. Pii pitää tarkasti huolta pikkuisista ja on nyt alkanut pitää huolta myös itsestään: ruoka maistuu taas. Isoveikka Robinia alkuun hyvinkin kiukkuinen pikkurouva on alkanut sietää pikkuhiljaa - tosin ei edelleenkään pentujen lähettyvillä. Pii viedään tänään vähäksi aikaa ulos niin että Robinkin pääsee katsomaan vähän lähempää mitä ne vikisevät otukset oikein ovat.

Pennuista saatiin tänään räpsittyä kuvat huolestuneen mamman vahtiessa vieressä. Väreiltään pennut ovat hallavia ja mustia merkein. Alla pennut ikäjärjestyksessä oikealta vasemmalle ja ylhäältä alas eli ainokainen tyttö kuvissa vasemmalla ja alimpana.

Koko sakki ikäjärjestyksessä oikealta vasemmalle

Pentu 1

Pentu 2

Pentu 3

Pentu 4

Pentu 5

Yli vuorokauden kestäneen huolellisen harkinnan päätteeksi Pii päätti lopulta synnyttää aamuyön hiljaisina tunteina. Tuloksena 5 reipasta vappupentua: 4 poitsua ja 1 pikkuneiti ♥

Piin lämpö lähti laskuun keskiviikkoiltana, lämpökäyrän alhaisin lukema mitattiin torstaiaamuna klo 7.30 ja ensimmäinen mörssäri (370 g) putkahti ulos perjantaiaamuna klo 6.24. Sitten tulikin heti kaksi lisää 10 minuutin sisällä, minkä jälkeen Pii piti 25 minuuttia luovaa taukoa. Lopuksi tuli vielä yksi poitsu ja viimeisenä pikkuinen prinsessa klo 7.23. Ei siinä pikkurouvalla kauaa nokka tuhissut kun vaan alkuun päästiin! Ja tyttöpentu ei kyllä ainakaan kohdussa ollut jäänyt yhtään veljiensä varjoon vaan sijoittui painotaulukossa heti toiselle sijalle (352 g). Kolme muuta poikaa painoivat 295, 305 ja 318 g - aikamoinen määrä pentua noin pienessä koirassa!

Synnytys meni hienosti, Pii oli erittäin reipas ensisynnyttäjä ja alkoi heti hienosti hoitaa pentujansa. On se vaan aika uskomatonta miten koirat osaa tällaiset hommat ilman että kukaan niitä opettaa. Pennuissa tuntuu riittävän potkua joten vapaa-ajan ongelmia meillä ei varmasti tule olemaan seuraavan 7 viikon aikana. Räpsitään yksilökuvat myöhemmin, annetaan nyt koko porukalle vähän aikaa lepäillä - mukaan lukien synnytyspäivystäjät. Alla upea mammakoira ja noin tunnin ikäinen hieno pentue.

Piin lämpö lähti eilen illalla laskuun ja on nyt 36,5. Yö meni levottomasti läähätellessä ja petaillessa mutta aamuksi touhu vähän rauhottui, nyt enää läähätyttää - ehkä pesä on jo valmis. Maitobaari on ainakin valmiina.

Tässä odotellessa on ollut aikaa katsella vähän vanhoja kuvia, alla 5-viikkoinen Pii kasvattaja-Hennin pihalla. On se söpö! Aika on kullannut muistoja mutta onneksi on videoita muistuttamassa totuudesta - ei se aina ihan noin söpö ollut. Mutta voi se olla tiukka paikka jos pentueessa on joku Piin näköinen pikkuneiti, koska yhtään koiran paikkaahan meillä ei ole vapaana.

Piillä tänään 57 vuorokautta täynnä ja ruoka ei ole kelvannut koko päivänä, herkut kyllä menee edelleen. Lämpö on ennallaan ja muutenkin pikkurouva on ihan rauhallinen joten ei siltä näytä että ensi yönä olisi pentuja tulossa. Mutta paksu se on ja pennut myllertää mahassa. Pentulaatikossa Pii on nähty nukkumassa jo useamman kerran - taitaa typy olla tyytyväinen uuteen pesäänsä. Eipä tässä auta ku odotella...

Kaunis ja iloinen Pii-neiti tuli meille sijoitukseen Piiparipojan kennelistä kolmisen vuotta sitten. Aika on mennyt vauhdilla ja nyt ollaan jo niin pitkällä, että eilen otetussa röntgenkuvassa näkyi Piipatin masussa 5 pentua! Pentujen odotetaan syntyvän 10 päivän sisällä, jännää! Pentueen isä on komea ja nuori kotkalaismies Nooa (Kylkimyyryn Travis Bickle). Tässä blogissa seurataan Piin ja tulevien pentusten elämää.