Pennut täyttivät perjantaina 6 viikkoa joten kohta loppuu tämä lysti meidän osalta. Ja ihan hyvä niin. Kiljunta alakerrassa on välillä aikamoista kun vinkuintiaanit villitsevät toisiaan huutamaan milloin minkäkin asian takia. Tänään pentulasta tehtiin maximum security prison kun Larus ja Larkin löytyivät aamulla yllättäen pentulan ulkopuolelta - millähän tyylillä oli esteet ylitetty...? Portaikkoon eivät sentään olleet uskaltautuneet mikä oli sikäli helpottavaa, että siellä olisivat joutuneet äkkiä mustavalkoisen suden suuhun. No, näistä uusista aidoista eivät edes nämä kaksi kaverusta pääse yli joten voidaan nukkua viimeinen viikko rauhassa.

Piikin on jo aloittanut vieroituksen nisältä ja nyt senkin kulkua pentulaan on rajoitettu jotta saadaan maidontuotantoa alas. Äippäkoira on myös selvästi aiempaa lyhytpinnaisempi lastensa kanssa, ja ihan hyvä niin sillä "pikkuisten" yhteispaino on jo huomattavasti suurempi kuin sen oma paino. Jokainen painaa yli kolme kiloa, Laukur jopa 3,9 kg, ja niinhän siinä sitten lopulta kävi että tyttö Lumia on joukon pienin. Ruokinta omista kupeista aloitettiin 1,5 viikkoa sitten ja ahneimmaksi imuriksi on osoittautunut pikkumies Lael - onkohan raukka elänyt nälässä koko tähänastisen elämänsä sillä nyt se on viikossa huristanut painotaulukon jumbosijalta kolmanneksi!

Eilen pennut saivat ensimmäistä kertaa pannat ja remmit kaulaansa ja pääsivät kävelylle rantatielle. Pareittain mentiin isojen koirien perässä ja olihan se aika hurjaa, varsinkin kun kovan tuulen takia rannassa oli hirveä meteli. Yllättäen muissa tilanteissa varsin rohkea Larkin epäröi tätä touhua pennuista eniten, mutta lähti sitten kuitenkin namejen avulla lopulta liikkeelle. Ja olihan se panta kaikkien mielestä varsin epämiellyttävä kapistus...

Tänään käytiin autoajelulla ja puistossa valokuvausreissulla. Pennut matkustivat autossa ilman minkäänlaisia ongelmia mutta puistossa homma meinasi karata täysin käsistä. Me kun kuviteltiin että uudessa paikassa ne pysyisivät läjässä ja liikkuisivat harkitusti äitiään seuraten mutta niinhän siinä ei todellakaan käynyt - varsin rohkeita pikkuisia koko sakki! Kuvasaalis jäi harmittavan vaisuksi sillä juuri puistovisiitin ajan oli taivas pilvessä eikä näistä pikkuraketeista saa sellaisessa valaistuksessa kovin helpolla tarkkaa valokuvaa. Täytyy yrittää vielä ensi viikolla uudestaan.

Viikon päästä tähän aikaan meillä on sitten enää 2 koiraa. Laelin saamme pitää sunnuntaihin saakka, muut lähtevät lauantaina. Pehmeä lasku on varmasti hyvästä ainakin meille ihmisille, ja ehkä Piillekin. Vaikka pennut alkavat nyt olla todella aktiivisia ja välillä ärsyttävänkin yli-innokkaita, niin kyllä niitä tulee myös iso ikävä.

Larus ihmettelee isoa maailmaa ja ohi huristelevaa polkupyörää.